Syy pitkälle tauolle on, koska tiesimme liikaa. Se olikin vain ajan kysymys, milloin WWF sieppaa meidät.
Olemme olleet 3 kuukautta vankina Kazakstanissa (on muuten wikipedian mukaan maailman suurin sisämaavaltio Keski-Aasiassa). Meidät siepattiin s-marketin edestä, josta meidät vietiin sitten Kazakstaniin vankileirille. Siellä ilkeä leirinjohtaja Fabio otti meidät vastaan ja laittoi heti tekemään vakoilulintuja WWF:lle. Lintuja oli erilaisia: kaljupääkotkia, puluja, talitiaisia, variksia, harakoita, norsu ja ämpäri. Päivästä toiseen meidän piti tehdä niitä muitten vankien kanssa Fabion ruoskaamana, se paskiainen.
Ruoaksi meille annettiin vain nokian kumisaappaita ja pandakarhuja. Se selittää jotaki WWF:n petollisuudesta Tanskaa kohtaan.
Emme ole nukkuneet 3 kuukauden aikana pätkääkään. Öisin meidät heitettiin järveen uimaan, jonne melkein hukuimme parikin kertaa. Vesi oli mukavan lämmintä.
Näillä legendaarisilla yöuinneilla näimme myös hyvän ystävämme Matti Nykäsen, koodinimeltään musta kumisaapas. Oli kuulemma tullut ihan vapaaehtoisesti tälle valmennusleirille. Selitimme hänelle, että ei tämä ole valmennusleiri, vaan vankileiri. Mattihan siitä suuttui ja mustaksi muuttui ja alkoi uimaan hulluna ympyrää.
Viime viikolla Matti sitten esitti pakoidean, jonka oli keksinyt katsoessaan Prison Breakin. Juostaisiin paskapello poikki mahdollisimman kovaa ja pöllittäisiin joltakin hemmolta auto.
Noh, aloimme sitten vaan juoksemaan. Fabio huomasi tämän heti ja siinähän sitten juostiin vartijoita pakoon. Tielle päästyämme vartijat olivat hukkuneet mystisesti pellolle. Ainoastaan itse Fabio tuli sieltä tankilla perässämme. Matti ovelana heitti Fabiota pandanpoikasella, jolloin Fabiolta lähti pää irti. Pöllimme näin sen tankin ja ajelimme sillä iloisesti kohti Suomea.
Matkalla oli paljon vaaroja. Muun muassa Venäläisiin anarkisteihin törmääminen oli ikimuistoista. Mutta se on jo toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti